Havainnoidessani erilaisia opetustilanteita ja opettajia oli hienoa huomata kuinka erilaisilla toimintatavoilla saavutetaan tavoiteltuja tuloksia/reaktioita oppilailta ja kuinka taas toisilla metodeilla ja toiminnoilla ei aikaansaada oppimista tai ainakaan oppilaiden reaktiot opetukseen eivät viesti sitä. Halusin päästä havainnoimaan hyvin erilaisia opetuksia. Siksi päädyin havainnoimaan opetusta monella eri kouluasteella ja kohderyhmällä. Kaikessa huomasi lähes aina vahvasti sen oliko opettaja itse innostunut aiheestaan vai ei. Mikäli opettaja oli innostunut oppijatkin todennäköisemmin osallistuivat. Jos opettajan oma kiinnostus on hiipunut, ei oppimistuloksetkaan ole kovin positiivisia. Itsekin toivoisin, että pystyisin aina olemaan ennalta valmistautunut opettamiseen ja kiinnostunut aiheesta jota opetan. Mikäli en ole kiinnostunut, toivon että kykenisisn kieltäytymään opettamisesta, koska en halua antaa oppijoille vaillinaista oppimiskokemusta. Tämä kysyy itsekriittistä toiminnan tarkastelua ja uskallusta myöntää itselleen tosiasiat. Tulee myös huomioida oma osaaminen ja asiantuntijuus, mihin se riittää.

Palatakseni vielä havainnointeihin, olivat ne kokonaisuutena erittäin opettavaisia kokemuksia ja havainnointia saatan jatkaa myös omatoimisesti tulevaisuudessa. Havainnointi on erinomainen keino avartaa omia näkemyksiä, saada oivalluksia ja oppia uutta. Havainnoinnin avulla pääsee myös seuraamaan erityisen hyvin oppilaiden reaktioita erilaisiin tilanteisiin, asenteisiin ja toimintatapoihin. Havainnodessa voi myös oivaltaa mikä opetustapa ei todennäköisesti tietynlaiselle opiskelijaryhmälle sopisi. Kaikista antoisimpia havainnointikokemuksia olivat sellaiset, joissa opettaja käytti monia erilaisia opetusmenetelmiä ja opetusvälineitä sekä sai hyvän kontaktin oppilaisiin.

Havainnointienkin perusteella jo totesin, että itse en varmasti olisi parhaimmillani isojen opetusryhmien kanssa (esim. massaluennot), vaan pienet ja keskisuuret ryhmät olisivat minulle sopivampia opetusryhmä kokoja.