Viime syksynä en olisi uskonut että tässä tilanteessa joskus ollaan – loppusuoralla.
Nyt sitten pitäisi summata jollain tavoin mitä on tullut opittua/saavutettua. Vaikea tehtävä on tämäkin.

Tiivistetysti, mitä olen ainakin oppinut: ehkä tärkeinpänä kaikesta olen oppinut, mitä kaikkea opettajuus on ja tiedostan, että opettajuus on alati kehittyvä. Opettajan professiota voi mielestäni toteuttaa vain intohimoisesti. Puolella liekillä ei kovin pitkään. Tämä tarkoittaa ajankohtaisten ilmiöiden seuraamista, yhteiskunnallisen keskustelun seuraamista ja siihen osallistumista, jatkuvaa itsensä kehittämistä, jatkuvaa reflektiota omalla kehityspolulla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita täydellisyyden tavoittelua. Opettaja voi tehdä työtä omalla persoonallisella tyylillään ja kehittää sitä siten kuin itsestä tuntuu hyvältä.
Mitä konkreettista olen oppinut? Olen oppinut, että on säädöksiä ja että ne on hyvä tuntea tai ainakin tietää mistä niistä löytyy tietoa. Olen oppinut, että tulevaisuuden ammateissa ongelmanratkaisukyky on tärkeä ominaisuus, samoin kokonaisuuksien hahmottaminen ja vuorovaikutustaidot. Olen oppinut, että oppijaa tulee kannustaa löytämään omat vahvuutensa ja oma polkunsa. Olen oppinut, että opettamiseen on olemassa monenlaisia työkaluja, monet niistä nykyisin digitaalisia. Olen oppinut, että tuntisuunnitelma on hyvä olla, mutta sitä voi joutua muuttamaan hyvinkin radikaalisti ja nopealla aikataululla.

Tässä pieni poiminta ja suuri tiivistys siitä mitä vuodesta ja oppimastani on päällimmäisenä jäänyt mieleen.