Aina opetuksen alkaessa haluan aikaansaada ryhmäytymistä edesauttavan innostuneen ja positiivisen ilmapiirin, sekä keventää alkujännitystä. Teen aloitukset lähtökohtaisesti samoin, muutan ainoastaan käytettävää menetelmää, eli kuinka oppijat esittelevät itsensä ja kuvaavat omia motivaattoreitaan olla tunnilla mukana. Esim. esittelemään itsensä vastaamalla tiettyihin kysymyksiin, tai asettumalla fiilijanalle. Joustavat oppimisen mahdollisuudet heijastuivat oppijoissa selkeästi, osa oppii käytännön tekemisen kautta, osa taas teoreettisten käsitysten myötä. Tämä heijastui vahvasti saamissani palautteissa. Osa oppilaista oli aina tykännyt eniten osallistavista menetelmistä ja ryhmätöistä tai esiintymisestä kun taas toiset olivat kokeneet ryhmätyöt tylsiksi ja esiintymistä vaativat menetelmät huonoiksi. Pääasiallisesti kuitenkin oppilaat olivat aina palautteissaan antaneet positiivista palautetta menetelmistä ja opetuksesta yleensä, koska opetus oli olllut monipuolista ja opettaja innostava.
Olen myös pohtinut oppilaiden arvostusta. Arvostaminen on opetuksessa tärkeää, kun ihminen arvostaa toista, on oppimiselle lähtökohtaisesti paremmat mahdollisuudet toteutua. Tämä on asia mitä pyrin kaikissa harjoitteluissani jollain tapaa vaikka pienestikin tuomaan esiin, arvosta itseäsi, jotta muutkin voivat arvostaa sinua. Arvostaminen nousee mielestäni ensiarvoisen tärkeäksi asiaksi ryhmän kanssa jolla on rajallinen kielitaito. Tämän huomasin erityisesti Tredun Majava hankkeen oppilaita opettaessani. Heidän oppimisensa voi rajoittua olemattoman kielitaidon kautta minimaaliseksi ja oppijaa itseään turhauttavaksi. Heidän oppimishalukkuutensa voi olla korkeakin, mutta mikäli oppimateriaalia ei ole laadittu soveltuvaksi, eikä ymmärrystä aikaansaada oppijan ja opettajan kesken, innokkuus oppia madaltuu dramaattisesti oppijan taantuessa ns. tuppisuuksi takariviin.
Erityisesti Majava hankeessa suorittamaani harjoitteluun halusin valmistautua opetuksen osalta aiempaa laajemmin, hankkia tarkempaa tietoa osallistujista ja heidän taustoistaan. Valitettavastu sairastelin pitkään juuri ennen harjoittelua, joten valmistautuminen jäi suppeammaksi kuin olin toivonut. Mutta näin jälkikäteen voin todeta, että valmistautuminen oli kuitenkin riittävää.
Harjoittelujeni ohjaajilta sain kiitosta energisyydestä ja innostavuudesta sekä asiaan ja henkilöön keskittyvästä toiminnasta. Osalle oppijoista asioissa eteneminen saattaa olla liian ripeää ja ahdistavaa. Silloin yleensä pyrin mahdollisuuksien mukaan löysäämään tahtia. Tässä tullaan siihen ns. näkymättömään rajaan, jonka jokainen opettaja omassa työssään vetää, kuinka paljon voidaan henkilökohtaistaa oppimista ja missä vaiheessa on aika hyväksyä, että oppija ei ole halukas vastaanottamaan uusia tietoja ja taitoja. Tätä taitoa minun pitää vielä kehittää tulevaisuudessa.
Onnistumisia tuli tämän vuoden aikana monia, joista nautin suuresti. Eri kulttuureiden oppimistavoitteet erosivat jossain määrin, suomalaisten tuodessa omat kiinnostuksen kohteensa esille herkästi, toisten kulttuurien oppijoiden pidättyessä tuomasta omia tavoitteitaan samanlailla esille.
Tämän vuoden aikana minulle on entisestään vahvistunut ajatus opetuksen toiminnallisuuden peilaamisesta liiketoimintaan, jossa kaiken tulee olla mitattavaa. Uskon, että meillä on opetuskentässä paljon muutoksia tulossa. Enenevässä määrin toimintaa mitataan ja arvioidaan monien muuttujien kautta. Tuloshakuisuus siirtynee opetusalalle(kin) ja se edellyttää uusien ajatusmallien ja toimintojen käynnistämistä, jossa kaikkea tekemistä mitataan. Tähän muutokseen itse suhtaudun positiivisesti, olen tottunut työskentelemään kovassa paineessa ja kiireessä, jossa asioita on vaan saatava maaliin ja silti hyvin tuloksin. Kaikille muutokseen suhtautuminen ja sitoutuminen ei tule olemaan helppoa. Asia mihin haluan itse jatkossa vaikuttaa, on kuinka voin auttaa heitä näkemään asioita positiivisena eikä pelkästään negatiivisena. Muutoksia tapahtuu koko ajan, halusimme tai emme, se kuinka muutokseen suhtaudumme on vain ja ainoastaan omissa käsissämme. Kehittämällä itseämme, parannamme valmiuksiamme tulevaisuuden uusiin oivalluksiin, joita olemme itsekin ehkä kehittämässä ja alkuun panemassa.
